Beginning

Hello, my name is Eveliina, and I currently have ended up to live in Kokkola. The reason to start this blog was simply because I missed so much the blog life I had when I was writing my first blog, being as a Rotary Exchange Student in Hokkaido, Japan. Some of the readers, if there will be ever a reader (I am always deep inside a perfect pessimist), might have been already read my stories when I was in Japan. But some of the readers have not and the blog I linked is totally in Finnish. Six years is already passed from it, so it is time to get updated.

Hei, mun nimi on Eveliina, ja olen jostain ihmeellisestä syystä päätynyt Kokkolaan. Syy, miksi aloitin tämän blogin, oli yksinkertaisesti se, että lukiessani vanhaa vaihto-oppilas blogiani Japanissa, minulle tuli ikävä blogin pitämistä. Anteeksi, jos suomen kieleni on hieman tönkköä, nykyisin se ei luonnistu minulta kovin hyvin, ainakan luonnollisesti. Jotkut saattavat muistaakin minut edellisestä blogistani, mutta koska kaikki eivät, on aika esittäytyä ja päivittää hieman tietojani.

Here I am, 23-years old business student mommy!
Kuvassa 23-vuotias business opiskelija mamma!

So, after the trip to Japan, when I was almost 18, I went to finish my high school in Haapavesi. After graduating I decided to have a gap year. At first I was working as a nanny in Luxembourg and after that doing another job in Helsinki. I tried many times start up a blog, knowing that I know, how to start a blog and writing is for me so easy, but somehow never succeed...

Joten, vaihto-oppilas vuoteni jälkeen, ollessani lähes 18-vuotias, palasin takaisin lukioon Haapavedelle. Valmistumisen jälkeen päätin pitää välivuoden ja lähdin au pairiksi Luxembourgiin ja sen jälkeen Helsinkiin töihin. Yritin monestikin aloittaa uuden blogin tekemistä, tietäen että osaan kirjoittaa blogia ja se olisi minusta mukavaa ja helppoa. Mutta jotenkin se sitten jäi...  

Kokkola in its all beauty.
Kokkola koko kauneudessaan.

Now I am studying Business Management in Centria University of Applied Sciences and I am happily in relationship with Iranian man and having one year old son.
Since I came to Kokkola, I soon realized here is lots of international students. In fact, 17% of the students are international in Centria, and that makes our school the most international in whole Finland! I am pretty proud of that. But soon I realized as well, that the life of being student in international group is pretty isolated and I find myself 99% of my time speaking English rather than Finnish or Swedish (well, I am not good at speaking Swedish at all...). So, I found myself one day to just thinking that I am actually living like in international bubble in Kokkola. It is pretty fascinating to me. And after I read my old blog few days back, I realized many people are very interested about different cultures. Well, I am middle of all of it and would like to share my story.

Nykyisin opiskelen Centrian ammattikorkeakoululla Business Management- linjaa, joka on siis täysin englannin kielinen linja. Olen parisuhteessa iranilaisen miehen kanssa ja meillä on yksivuotias poika.

Kokkolaan saapuessani huomasin pian, että täällä toden totta on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Oikeastaan 17% Centrian opiskelijoista on ulkomaalaistaustaisia, joten Centria on koko Suomen internationaalein (inhoan tuota sanaa mutta pää ei keksi muuta!) koulu! Oon aika ylpee! Pian huomasin myös, että koska olen internationaalissa ryhmässä, mä puhun lähes kokoajan englantia. Englannin kieli onkin siis saanut paljon harjotusta täällä ja se on kokoajan sujuvampaa ja monimuotoisempaa. Sen takia oikeestaan halusinkin aloittaa kirjoittamaan tätä blogia, koska tajusin, että elän kuin internationaalissa kuplassa Kokkolassa. Ja koska huomasin edellistä blogia pitäessä kuinka ihmisiä oikeasti kiinnostaa internationaali elämä ja eri kulttuurit, ajattelin, että miksi en kirjottaisi siis siitä! Sillä mähän oon ihan keskellä kaikkea sitä. Perhe edustaa kahta kulttuuria, mun luokalla on ihmisiä eri Euroopan, Afrikan ja Aasian maista... Kyllähän tästä on ihan mielenkiintoista kirjoittaa!

The baby box was very interesting for both of us, mummy and daddy. Daddy was showing it to his relatives very excited: it is not so common in other countries they give you preparing box for babies.

Äitiyspakkaus oli meidän kummankin, äidin sekä isän, suuri ihmetysten aihe. Isi näytti mielissään sukulaisilleen Skypessä, mitä kaikkea laatikko sisälsi, sillä se ei ole kovin yleinen tapa muissa maissa antaa avustuslaatikoita tulevalle lapselle.

The first thing I teached my partner after we met first time: Are you from Oulu? Are you scared of policeman? (With twist of Oulu accent.)

Ensimmäiset lauseet, jotka opetin puolisolleni kun tapasimme. :)

I hope, this blog could make you think more how you can live internationally even though you are in
home. But in the other hand, I am writing to myself as well. I try to understand, every single day, how to adapt new things, how to take the best out of my school to get a good experience for working life and future. I am facing everyday problems to understand how to raise my child to interact both, Finnish and Iranian, cultures. How to maintain later all the languages we wish him to learn? My dream is that he could speak before school Finnish, Persian and English. I could teach him some basics of Japanese as well... :)


Toivoisin että teille, rakkaat lukijat, tulisi tästä blogista kipinää löytää monikansallista elämää ihan arkeenkin, varmasti se on mahdollista monessa paikassa, jos se on mahdollista Kokkolassakin. Ja totta kai, kirjoitan tätä blogia itseni tähden. Ihan hyvä vaan purkaa päätä johonkin ja miettiä asioita kirjoitusten kautta, koska elän mielenkiintoisia hetkiä mun elämässä. Yritän tehdä kaikkeni ymmärtääkseni jokapäiväistä elämääni vähän enemmän, miten voisin hyödyntää kouluani parhaiten opiskelujeni aikana, jotta pääsisin käyttämään oppimaani työelämässäni. Painin monesti kysymyksien kanssa, miten kasvattaisin lastani niin että hän saisi vaikutteita kummastakin, suomalaisesta ja iranilaisesta, kulttuurista. Miten myöhemmin, kun lapseni puhuu jo kieliä, pystytään pitämään yllä myös heikommin stimuloitua kieltä? Toivoisin kovasti lapseni puhuvan ennen kouluikää suomea, englantia ja persiaa. Ehkä voisin opettaa vähän japanin kielen alkeitakin... :)

Trying to look cool - Yritän näyttää ahkeralta opiskelijalta

 

This kind of cool stuff we do in school. Dunno what is there. :D
Ja tässä kuvassa olen yrittänyt päteä. Kuva ykkösvuodeltani...

This blog is for our far and nearby relatives as well. Since my partner's relatives live in different countries (Singapore, Malaysia, Australia, Iran...) and I am too busy to call them every week ( I am so sorry!) maybe with this blog you could have an idea how is our life like...!

Kirjoittelen tätä blogia sukulaisillemmekin, kaukaisille ja läheisille, koska sukulaisemme on jakautuneet kovin kauas toisistaan. (Miehen puolelta sukulaisia asuu Malesiassa, Singaporessa, Australiassa ja Iraniassa muunmuassa...) Mä oon nykyisin niin kiireinen ihminen, että kun ehdin soittaa, on joko klo 6 aamulla tai 12 yöllä.... Niin ehkäpä tällä sitten saa kaikki vähän paremman kuvan meidän seikkailuista...


So, lets get started, wanted or not!